Koukkaa lanka koukusta laskien neljännestä solmusta taakse päin.
Salomoninsolmuhuivi, kerroksen 2 aloitus
Virkkaa kaksi salomoninsolmua.
Kerros 2
Koukkaa lanka kahden edellisen kerroksen salomoninsolmun päästä ja virkkaa taas kaksi uutta salomoninsolmua. Jatka näin kerroksen loppuun.
Kerros 2 lopussa
Virkkaa kerroksen päässä kolme salomoninsolmua. Käännä työ.
Kerros 3 ja siitä eteen päin:
Koukkaa lanka edellisen kerroksen yhden solmun päästä.
Virkkaa kaksi salomoninsolmua ja koukkaa lanka kahden edellisen kerroksen salomoninsolmun päästä. Jatka näin kerroksen loppuun.
Käännösvaiheessa virkkaa aina kolme solmua ja kiinnitä se edellisen kerroksen yhden solmun päähän.
Tekniikan idea on tehdä koko ajan ”neljän solmun kukkasia”.
Jatka työtä niin kauan että saat huivistasi mieluisan pituisen. Itse mittaan niin, että huivi menee langan paksuudesta riippuen kolme – neljä kertaa kaulan ympäri.
Lopetus:
Katso että työ on suorassa ja oikeat puolet vastakkain (itse päätät kumpi on ”oikea puoli”). Virkkaa päät yhteen kiinni jokaisen solmun kohdalta yhdellä kiinteällä silmukalla ja ”välilangoista” 2-3 kiinteällä silmukalla. Päättele langat.
Muutama vuosi sitten näin joillain käsityömessuilla tai joulumyyjäisissä aivan mielettömän kauniin huivin, jollaista en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Se oli aivan kuin taideteos enkä ymmärtänyt, miten sellainen oli saatu aikaan. Aivan kuin pieniä kukkasia olisi jotenkin solmittu yhteen. En muista tarkalleen, minkälainen se tilanne messuilla tai myyjäisissä oli, kun en kysynyt tekniikasta mitään. Sen muistan, että ihmettelin ja ihastelin tuotosta.
Sattumalta vähän myöhemmin törmäsin netissä virkkaustekniikkaan nimeltä salomoninsolmu. Keksin, että tämä oli se tapa, jolla tuo ihastelemani huivi oli valmistettu. Tekniikkakuvissa tämä ei näyttänyt mahdottoman vaikealta, ja niinpä päätin kokeilla kyseistä virkkaustekniikkaa itsekin.
Huiveja on syntynyt. Yhden taisin tehdä ihan ohjeen mukaan, kolmion mallisen hartiahuivin hapsuineen anopilleni. Loput ovat sitten enemmän ja vähemmän oman pään mukaan tehtyjä tuubihuiveja. Valmistus on hyvin yksinkertaista ja nopeaa. Virkataan niin pitkä kappale, että se yltää kaulan ympäri niin monta kertaa kuin halutaan ja virkataan päät yhteen. Voilà.
Langan valinnalla saa mitä erilaisempia huiveja aikaan käyttäen tätä samaa tekniikkaa: villaisia muhkeita talvihuiveja ja ohuesta monivärilangasta heleän keväisiä huiveja, aivan kuin koruja. Lisäksi käsityö on helppo kuljettaa mukana ja tehdä sitä vaikka bussissa tai lapsen treenejä seuratessa.
Kiinalaisessa horoskoopissa alkoi 19.2.2015 vuohen ja lampaan vuosi. Vuoden vaihtumista juhlittiin asiaankuuluvin menoin Helsingissäkin jo yhdeksättä kertaa. Tarjolla Lasipalatsin aukiolla oli silmän iloa ja ihmetystä mm. akrobaatti- ja tanssiesitysten muodossa, musiikkiesityksiä, herkullista syötävää ja juotavaa sekä erilaista Kiina-aiheista tietoa. Juhla huipentui klo 20:20 Töölönlahdella ilotulitukseen, jonka tarkoituksena oli antaa huutia pahoille hengille.
Tänä vuonna viereisellä Paasikiven aukiolla oli juhlan kunniaksi myös installaatio, joka muodostui 80 värikkäästä terrakottasotilaslyhdystä. Nämä muistuttivat meitä Kiinassa noin 35 kilometriä Xi’anin kaupungin ulkopuolella Huashan ja Lishan vuorten välistä vuonna 1974 löytyneistä 8000 terrakottasotilaan ja -hevosen muodostamasta armeijasta. Alun perin nekin ovat olleet monen värisiä ja jokainen sotilas yksilöllinen kasvonpiirteitään myöten.
Jos et ole vielä osallistunut kiinalaiseen vuoden vaihtumisen juhlaan, niin ensi kerran siihen on mahdollisuus 7.2.2016, jolloin siirrymme apinan vuoteen. Suosittelen lämpimästi, vaikket horoskoopeista perustaisikaan. Tämä koko perheelle sopiva juhla on kiva ja tervetullut lisä Helsingin kansainväliseen kuttuuritarjontaan!
Tiesitkö, että Tukholmassa on kaiken muun kultturitarjonnan lisäksi tätä nykyä myös ABBA-museo? Pääsin tutustumaan paikkaan, kun olimme ystäväni kanssa Tukholman-risteilyllä tänä viikonloppuna. Kokemus oli kaikin puolin vaikuttava ja positiivinen.
Museossa pääsee tietysti kuuntelemaan ABBAn musiikkia, opiskelemaan yhtyeen historiaa valokuvista ja videoista, ihastelemaan aitoja alkuperäisiä toinen toistaan näyttävämpiä ja hullunkurisempia esiintymisasuja mutta myös laulamaan oman demon muutamista yhtyeen tunnetuimmista biiseistä tai tanssahtelemaan ABBA-diskoon. Museo sijaitsee Gröna Lundin vieressä, ja sinne on hyvät kulkuyhteydet keskustassa ja Siljan laivaterminaalista. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jokaiselle vähänkään ABBA-fanille.
Mielenkiintoista oli nähdä myös vähän kulissien taakse museoon lavastettuun puvustamoon. Sitä kankaiden ja pelkästään ompelulankojen määrää ja värikirjoa sopii ihastella. Owe Sandström on ollut varsinainen keskijänero pukuja luodessaan. Niillä on ollut valtava rooli yhtyeen imagon rakentamisessa. Käsityön määrä on ollut uskomaton joissain asuissa. On käytetty onnistuneesti paljetteja, helmiä, koristenauhoja ja metalliketjuja kankaan herättämiseksi eloon.
Jos aiot matkustaa Tukholmaan, niin suosittelen todella käymistä ABBA-museossa, jos bändi vähääkään kiinnostaa!
Eilen pääsin osallistumaan Uudenmaan Marttojen järjestämään käsityökoulutukseen. Virkkasimme vihanneksia ja ompelimme vetoketjullisen pussukan. Tällaiset koulutuspäivät ovat todella antoisia ja aivan ihania! Saa uusia ideoita ja boostia omaan käsityöharrastukseensa, tapaa uusia samanhenkisiä ihmisiä ja saa omaa laatuaikaa tehdä käsitöitä ilman keskeytyksiä! Ei ole kukaan eikä mikään vaatimassa huomiota ja paukkuja muualle, mikä kotona usein on tilanne, vähintäänkin laulavan pyykkikoneen hahmossa.
Virkattu porkkana naattia vaille valmis
Moni voi tietysti ihmetellä, mitä järkeä tai hyötyä on nykertää lankaa tuntitolkulla ja saada aikaan jotain sellaista kuin virkattu porkkana. On tutkittu käsityön hyvää tekevistä vaikutuksista, eikä niitä voi kiistää (ks. linkit lopussa). Eilisellä kurssilla puhe soljui välillä mukavasti, välillä olimme yhdessä hiljaa keskittyneinä omiin töihimme. Kun työssä edistyy, saa hyvän mielen palkaksi. Lisäksi tuo porkkana on niin kertakaikkisen hauskan näköinen ja ihanan värinen, että pelkästään jo sen näkemisestä ja käsissä pitelemisestä tulee hyvälle tuulelle.
Kotona nuorin poikani otti heti porkkanan omakseen ja sai siitä aikaan mm. avaruusraketin. Tomaatista, jonka virkkasin vielä illalla kotona, tuli pieni nyrkkeilypallo tai ufo. Pelkästään lapsen reaktio tuotoksiani kohtaan riittää minulle kiitokseksi. Lapsilla mielikuvitusta riittää, ihanaa!
Hei arvoisa lukija ja tervetuloa tuliterän blogini pariin!
Joulun alla iloisessa pienessä ns. nousujohteisessa otin ja menin lupaamaan, että perustanpa oman blogin. Totta kai tein tämän julkisesti facessa, etten pääse mitenkään kiemurtelemaan tästä lupauksesta eroon, tai kuulen siitä lopun elämääni muodossa tai toisessa. Nyt on siis tullut aika lunastaa lupaus.
Tämä ajatus sai oikeastaan siitä alkunsa, kun rupesin säälimään face-kavereitani ja ajattelin tulevaisuudessa säästää heitä jatkuvalta tuuban suoltamiseltani. Olin ennen joulua keksinyt – jälleen kerran – briljantin idean ja perustin sivuilleni joulun puuhavinkkikalenterin! Ihan totta! Kerroin kuinka hyvä piparitaikinan valmistetaan ja milloin kannattaa kirjoitella joulukortit ynnä muuta saman kaltaista kultaista neuvoa tulla tupsahteli päivityksiini. En tiedä, kuinka moni fb-kavereistani blokkasi tekstini näkymättömiin, kun ei vaan jaksanut sellaista pakkomarttailua. Tässä sitä nyt sitten ollaan.
Mielenkiintoiseksi blogin perustamisen tekee se, etten ole blogeja pahemmin lukenut saati ajatuksella seuraillut. Mitä blogin pitäminen käytännössä tarkoittaa, mitä sinne kirjoitetaan tai kuinka sellainen teknisesti edes on mahdollista? Kysyin kavereilta neuvoa, ja kolme asiaa nostettiin esille: kirjoitustyyli, sisältö ja päivitystaajuus. O-ou. Siinäpä haastetta kerrakseen. Jos keksit muuta huomioitavaa, niin kommentoi ihmeessä! Olen kiitollinen palautteesta!
Tänään minulle sattui vastaan teksti, joka oli julkaistu tällä sivustolla. Totesin tekstin näyttävän kivalta, ja tartuin härkää sarvista. Ehkä tämän blogin avaamisen myötä saan myös opiskeltua kuvien käsittelyä edes jollain tasolla, että niitä pystyy linkittämään tänne sivuille. Tai jos vaikka opettelisi sitä valokuvaamista, kun se järkkärikin tuli hiljattain hommattua… Kaikenlaisia haasteita sitä ihmiselämässä riittää, kun on hieman hmm, rauhaton sielu.
Blogin nimi tulee kirjoittajan taipumuksesta yrittää revetä ihan joka harrastuksen pariin ja mieluiten heti ja täysii! Minkäs sille voi, jos lähes kaikki on mielenkiintoista? Siten kun ei ole erityslahjoja millään alalla, niin mihinkään ei uppoudu tuhatprosenttisesti. Yhtä juttua vuoden-pari ja toista juttua perään. Onhan niitä perusharrastuksiakin tietysti, jotka kestävät pidempään. Tällaisia minulle ovat esimerkiksi pyöräily ja muu liikunta, marttailu ja neulominen.
Näiden tekstien sisältö tulee varmasti olemaan aika kirjavaa, kuten edellisen kappaleen perusteella jo ymmärsitkin. Toivotan viihtyisiä lukuhetkiä blogini parissa!
